Isot mustat homo meis sexsi tarinat

Minun on vaikea muistaa sitä, ettei aina ole ollut näin helppoa. Että oikeuksieni puolesta on taisteltu. Minua ei ole koskaan hakattu. En ole koskaan seurustellut, vain lumpustellut, ja vieläpä iloisesti ympäri maailmaa. Siksi en ole koskaan pystynyt samastumaan niihin sentimentaalisiin tarinoihin, joissa kaksi miestä kyllä muuten rakastaisivat toisiaan mutta eivät saa, koska yhteiskunta ei ole valmis ja sota pauhaa ja uskontokin on.

Häpeän tunnen, sortoa en. Mutta eihän kysymys ole tietenkään minusta. Kysymys on kaikista niistä, jotka eivät ole näin etuoikeutetussa asemassa. Kysymys on alistamisen historiasta ja sen tuntemisesta. Niistä homoperheistä, joissa vanhemmat eivät saa samoja oikeuksia kuin muut.

Siksi kai on tärkeää tehdä elokuvia ja musikaaleja heikoista ja päähänpotkituista yksilöistä, joita hakataan ja rangaistaan sen tähden, keitä he ovat. Mutta kenelle niitä oikein tehdään? Ei ainakaan niille, jotka hakkaavat.

Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin yleisössä oli viehättävä kokoelma kulttuuriväkeä ja queer-ihmisiä. Vieressäni olevien rouvien teatterikerho käsitteli kokoontumisiin liittyviä leipomispaineita.

Mikä leivos me oteta? Mustat, kiiltävät Tom of Finland -leivokset maksoivat seitsemän euroa kappale. Kaikki kävivät iloisen suvaitsevaisuuden hengessä ottamassa kuvia itsestään ja nahkahomopahvikuvasta. Minua nauratti ja hirvitti oma konservatiivisuuteni.

Finlaysonin lakanoista lähtien Tom of Finlandin hilpeä tuotteistaminen on tuntunut yhtä kiusalliselta kuin ajatus siitä, että Walt Disney olisi nielaissut AIDS: Takanani katsomossa istui tapahtumaan nähden merkillinen lauma sählynpelaajan oloisia kölvejä, jotka olivat kannustamassa näyttelijäystäväänsä. Heidän raivokkaat, urheilulliset suosionosoituksensa liikuttivat. Mutta kun aplodit päättyivät, yksi pojista sanoi: Mä oon odottanu tätä hetkee koko päivän.

En osaa kuvitella montaa niin tukalaa paikkaa heteromiehelle kuin homomusikaalin katsomo, jossa transvestiitit rouvineen iloitsevat vapaudestaan.

Voisi kuitenkin ajatella, että juuri homokysymyksistä kiusaantuvat heteromiehet ovat se ryhmä, joihin homofiktio koettaa suvaitsevaisuussanomallaan vedota. Miten musikaali vaikutti poikiin? Vähensikö se esimerkiksi homottelua sählytreenien tiimellyksessä? Tuntuiko miesten välinen anaaliseksi heistä nyt helpommin hyväksyttävältä ilmiöltä, kun suoleen laskemisesta oli riimitelty kepeästi muovilavasteissa?

Tapasin musikaalin näyttelijöitä ja kysyin heiltä, kenelle esitystä myytiin. Yksi heistä sanoi, että penkit täyttyvät keski-iän ylittäneistä naisista, jotka toki täyttävät teatterit muutenkin mutta ovat nyt aivan erityisen innoissaan. Hän arveli, että naisiin vetoaa miesvartalon railakas esineellistäminen ja humaani sanoma. Homofiktiosta innostuvat usein ihmiset, joilla on jo valmiiksi hyvin avoin suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin.

Se asettuu homouden normalisoinnin kulttuuriseen kaanoniin, johon kuuluvat Tahdon-kampanjat ja Marimekkoon pukeutuneet sateenkaariperheet. Samoin Elsa Saision vakuuttelut siitä, että hän on äitinsä Pirkko Saision seksuaalisuudesta huolimatta aivan normaali hetero sekä Jani Toivolan lannistumaton hymy metsäläisten pilkanteon edessä.

Mutta mitä homofiktio edes on? Kuinka paljon homoutta teoksessa täytyy olla, että se alkaa edustaa vähemmistöä? Riittääkö pusu vai tarvitaanko kunnon jyystöä? Onko Tommi Kinnusen Neljäntienristeys homoromaani siksi, että siinä on yksi kaappitapaus? Kulttuuriin lyötävä homo-etuliite on ainakin minulle jo valmiiksi vastenmielinen.

Siihen sisältyy usein epämääräinen kokoelma miehiä korkokengissä, diskomusiikkia ja muita tuhnuisia kliseitä. Ikään kuin munan mukana elämäänsä olisi pakko hyväksyä myös Madonna ja hihattomat paidat.

Toinen sietämätön piirre on se, että tulee liitetyksi vain seksuaalisuutensa takia ihmisiin ja asioihin, joihin ei liity mitenkään. Jo kauan ennen kuin Karukoski oli aloittanut edes koekuvauksia, minulta oli kysytty sata kertaa, olenko mukana elokuvassa.

Aivan kuin saisin seksuaalisuuteni ansiosta jonkin rannekkeen, jolla pääsen kaikkiin homohommiin tuosta vain. Kollegat joko olettivat, että olen tietenkin mukana tai ainakin hirvittävän innoissani ja kiitollinen siitä, että vihdoin suomalaisen teatterin kentällä on jotain tarjottavaa juuri minulle.

Jos asian kääntää toisinpäin, se tarkoittaisi sitä, että juoksisin posket punaisena kysymään Kari Ketoselta, että oletko käynyt katsomassa sen Kuka pelkää Virginia Woolfia, kun siinä on niitä heteroita ja sinähän pidät pillusta. Saisiota ja Karukoskea ei välttämättä yhdistä kovin moni asia, mutta varmasti ainakin tämä: Kumpikaan ei tiedä, miten kaunis nuolaisuetäisyydeltä tarkasteltuna on se miehen kohta, jossa reisi muuttuu vatsaksi.

Ei heidän tarvitse sitä tietääkään, mutta se näkyy heidän katseessaan. Teoksen ansio ja heikkous oli se, että siinä homous oli ensisijaisesti yhteiskunnallinen ominaisuus. Siitä oli siivottu kaikki rakkaus, herkkyys ja intohimo, yhtä ainoaa naishomoa ei esitelty. Homostelu, kiima ja feminiininen miesvartalo olivat koomisia elementtejä.

Yleisö ulvoi naurusta, kun Kansallisteatterin heteromiehet kompastelivat pienten joutsenten tanssissa. Mietin, että esitys on niin syvällä suomalaisen teatterin patriarkaalisen miesmaskuliinisuuden kultissa, että se pikemminkin vain tukee toiseuttamista kuin purkaa sitä.

Dome Karukoski ei puolestaan tehnytkään homoelokuvaa. Tom of Finland on henkilökuva, jonka päähenkilölle homous on vaikea olosuhde. Karukoski on aiemminkin keskittynyt elokuvissaan vaikeisiin olosuhteisiin. Leijonasydämessä uusnatsi rakastuu naiseen, jolla on tummaihoinen lapsi. Kielletty hedelmä -elokuvassa vaikea olosuhde on lestadiolaisyhteisö.

Ne ovat eräänlaisia teemapuistoelokuvia, joissa olosuhde läpäisee koko elokuvan estetiikan: Katsoja kyyditään ammattimaisesti mietittyjen käänteiden kautta halki kokonaisuuden kuin vuoristoradassa ikään. Kun kuulin Karukosken tarttuneen Tom of Finlandiin, pelkäsin, että homoista tulee seuraava teemapuisto.

Tom-elokuvassa homot laahustavatkin aneemisina piiloihinsa virkavallan väkivaltaa pakoon ja hymyilevät siellä haikeina toisilleen.

Väärälle miehelle flirttailevaa Touko Laaksosta vedetään vessassa turpaan. Muotoilen muistikirjaani, että elokuva on kenties suunnattu sellaiselle katsojalle, joka tykkää silloin tällöin vähän potkia kevyesti homoja mutta on valmis luopumaan harrastuksestaan, mikäli saa tarpeeksi hyvät perustelut. Tämän kylän homopoika -nimellä hlbtq-aiheista bloggaava Eino Nurmisto kaipaa arviossaan elokuvaan väkivallan tilalle samaa iloa, jota on Tom of Finlandin piirustuksissa:.

Ratkaisun taustalla lienee tarve pyytää symbolisesti historiaa anteeksi tuomalla omat virheet esiin. Se on ajatuksena reilu, mutta käytännön toteutuksesta jää tunne, että heteroväestö tunnustaa virheensä ja antaa itselleen anteeksi huonon käytöksensä. Hakattiinpa Tom of Finlandissa homoja sitten tarpeeksi tai ei, Dome Karukoski on onnistunut tekemään kauniin suurmieselokuvan, joka on tarpeeksi tuhma nostattaakseen pari kulmakarvaa mutta riittävän kiltti ollakseen nostattamatta yhtään erektiota.

Munat pysyvät piilossa ja flirtti on kevyttä kuin kahvimainoksessa. Se on arkkityyppinen sankarin matka synkkien luolien kautta valoon. Pekka Strang on täydellinen Touko Laaksonen.

Hän näyttelee jumalaisesti jopa silloin, kun hänen naamaansa on kiinnitetty vanhennusefektin nimissä puoli kiloa piimiinyttä silikonia. Vaikka elokuva ei varsinaisesti ole homoelokuva, sitä täytyy voida tarkastella homofiktion perinteestä käsin.

Tässäkin elokuvassa homoseksuaalisuus merkitsee uhrin asemaa, josta kasvetaan ulos. Samoin kuin palkitussa Moonlight-elokuvassa hakattu, kyvytön homopoika kasvaa lihaksikkaaksi pahikseksi kuin jonkinlaisena pornoistettuna vapahduksena tyttömäisyyden ikeestä. Rodullistamiskeskustelussa nousee usein esiin toive siitä, että rodullistettu ihminen voitaisiin pikku hiljaa nähdä muunakin kuin eksoottisena merkkinä, olosuhteensa uhrina ja vähemmistön edustajana.

En halua siivota väkivallan historiaa pois tai kieltää sitä, mutta kaipaan vaihtelua. Kaipaan brittiläisen Queer as Folkin eli Älä kerro äidille -sarjan Stuartin kaltaisia jumalaisia homoja, jotka eivät ole ylimaskuliinisia supersankareita tai vailla ongelmia mutta jotka rakastavat itseään häikäilemättä ja kaikesta huolimatta.

En enää tarvitse heitä itse mutta tarvitsin silloin, kun rukoilin, että heräisin aamulla heterona. Seksuaali-identiteettinsä kanssa kamppailevat nuoret ansaitsevat nähdä fiktiossa muutakin kuin väkivallan narratiivin, joka täytyy kokea ennen kuin voi olla vahva.

Elokuvan ulkomaista menestystä voi hillitä hollywoodlaisittain vanhentunut aihe: Nyt tuottajia tuntuvat kiinnostavan sukupuolivähemmistöt. Kotimaassa aika tuntuu olevan Tomille otollinen: Tom-elokuvan vastaanotto on ollut erinomaisen hyvä. Tom of Finland on näyttävä, taideteollinen elokuva, joka ei loukkaa ketään ja vastaa varmuudella kohtuuttoman moniin odotuksiin.

Elokuvaan ja sen somekampanjoihin voi kääriytyä tuntemaan hyväksyntää vähemmistöjä kohtaan turvallisesti kuin Finlaysonin lakanoihin ikään. Monille homoille se tarjoaa ylpeyden aiheen ja mahdollisuuden sovitukseen.

Elokuvan kutsuvierasensi-illassa kyynelehdittiin traagiselle tarinalle mutta myös silkasta ilosta — vihdoin kansainvälisen tason elokuva vaikeasta aiheesta. Homojen keskuudessa vastaanotto on vaihdellut sukupolvittain: Tennispalatsin oviin liimattu Tom on kunnia-asia, heteroiden rinnalle nousu on koko ajan ollutkin pyrkimyksenä.

Ikäisistäni moni on pitänyt elokuvaa liian kilttinä, mutta varsinkin Strangin sydämellisestä työstä on liikututtu joka puolella. Nuoremmat homomiehet puolestaan ovat olleet hyvin yksimielisesti valmiita istumaan Lauri Tilkasen naamalle.

Kaikki ovat olleet iloisia, että Suomen satavuotisjuhlallisuuksiin on saatu myös vähemmistön edustajia. Tasa-arvoinen avioliittolakikin toteutuu vihdoin. Kaikki on ihan älyttömän hyvin. Joko kohta koittaa elokuvan julisteen lupaama vapaus, rakkaus ja rohkeus? Julkisissa ammateissa toimivat homomiehet, jotka eivät avoimesti halua puhua seksuaalisuudestaan, haluavat kuitenkin usein selittää minulle syynsä ikään kuin voisin antaa heille jonkin synninpäästön. Kaikki tietävät, että heidän esimerkkinsä jatkaa piilottelun perinnettä.

Nuoret oppivat idoleiltaan, että kannattaa olla oma itsensä, paitsi jos on homo. Silloin voi kyllä elää esimerkiksi homosuhteessa, mutta siitä ei saa puhua. Näitä miehiä on tänä päivänäkin niin monia, etten itse osaa iloita tästä ihanasta avoimuuden ajasta. Totta on yhä jatkuva häpeä. Porvarillinen homoseksuaalinen häpeä on usein kaksisuuntaista: Päähenkilö elää sekä ihmisten maailmassa taiteilijana että laumassa juoksevana sutena.

Kahtalaisuuden teemaa kirjaan tuo myös biseksuaalisuuden käsittely. Seksuaalivähemmistöistä kertovia novellikokoelmia ei ole kotimaisessa kirjallisuudessa juuri ilmestynyt. Yksi tällainen on kuitenkin Harald Birger Olausenin teos, joka sisältää yli 60 novellia homoseksuaalien elämästä. Olausen on julkaissut myös teemaa käsitteleviä romaaneja ja runoja. Kauniissa pienoisromaanissa Peetu pääsee isänsä kanssa kesällä kymmenen kertaa purjelennolle.

Peetu on sukupuolenkorjausprosessissaan matkalla kohti leikkauksia. Hänen perheellään ja tyttöystävällään on asioiden kanssa käsittelemistä ja Peetulle on välillä vaikeaa nähdä myös heidän näkökulmaansa. Kyse on kuitenkin siitä, että hän pääsee tulemaan omaksi itsekseen viimein. Topelius-palkitussa fantasiaromaanissa prinsessa Sadeia lasittarineen matkustaa Surukauriin saarelle.

Yksi lasittarista on erittäin kiintynyt prinsessaansa, kunnes kohtaa Surukauriin kansan pariin päätyessään erään toisen tytön Transsukupuolisen henkilön äidin näkökulmasta kerrottu ja kirjoitettu, myös nuorille lukijoille sopiva Poika pääsi Finlandia Junior -ehdokkaaksi.

Teoksen näkökulma on hienon rehellinen, siinä tunnustetaan myös oma ymmärtämättömyys ja rajallisuus asiassa, jota on ulkopuolisen usein vaikea käsittää. Nuortenkirjallisuutemme suuri menestyjä Simukka on alusta asti osannut käsitellä teoksissaan vaikeita aiheita. Hänen esikoisteoksensa aiheena on teini-ikäisten tyttöjen rakkaussuhde, jonka haasteita tuodaan kirjassa rohkeasti esiin. Kymmenille kielille käännetyissä ja mahdollisesti Hollywood-elokuvaksikin päätyvissä Lumikki Anderssonista kertovissa kirjoissa päähenkilöllä on tyttöystävä, joka aloittaa sarjan aikana myös sukupuolenkorjausprosessin.

Vuonna edesmennyt Seita Vuorela os. Parkkola kirjoitti Niina Repo kirjailijaparinaan nuortenkirjoja, joissa kuvattiin poikien välistä rakkautta ehkä ensimmäistä kertaa suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa. Jännittävässä Ruttolinna -kirjassa suomalaisnuoret ovat päässeet kesätöihin linnaan Ranskassa, jossa tosi ja lavastettu alkavat sekoittua.

Kirjan tarina jatkuu myös itsenäisessä jatko-osassa Jalostamo. Esiin on nostettava myös tämä muutamien vuosien takainen omakustanne, josta on muodostunut käsittääkseni jonkinlainen kulttisuosikki. Tässä kirjassa teini-ikäiset rakastavaiset ovat poikia, ja matkassa on jälleen totutusti mutkia.

Pienoisromaanissa on hyvin kaunista kerrontaa sisältävä tarina kolmiodraamasta kahden pojan ja yhden tytön välillä. Saako sitä rakastaa ketä haluaa?

Päiväkirjaromaanissa kerrotaan vuodesta , jolloin räjähtivät sekä Tsernobyl että päähenkilö Mariian tajunta. Kirjassa yhdistyvät tuttu ja vieras, tyttökirjatraditio ja naisten välinen rakkaus. Nikottelua on asiallinen romaani, jossa päähenkilö on ihan tavallinen vuotias poika, joka sattuu tykkäämään pojista.

Hyväksynnän saaminen on kuitenkin monesti kiven alla. Listan aikaisempien nuortenkirjojen ollessa viime vuosilta tämä on kirjoitettu jo Elämänviiva kertoo hyvin todenmukaisen kuuloista tarinaa kaveruksista, joista toinen ihastuu toiseen ja yrittää säilyttää salaisuuttaan. Eelia kokee hankaluuksia kotikaupungissaan, muuttaa pois, ja uudessa yhteisössään hän pystyy avautumaan uudella tavalla, saa ystäviä ja mahdollisuuden rakkauteen.

Suomeksi ja englanniksi kirjoitettu esikoisteos kertoo Miskasta, joka on määritetty syntymässä naiseksi mutta on elänyt jo viisi vuotta miehenä.

Vaihto-oppilaana hän yrittää jälleen elää naisena. Sukupuoli-identiteetin häilyvyys ja ihmisten ymmärtämättömyys tuottaa ahdistusta.

Edesmenneeseen Z-lehteen piirtäneen Annukka Leppäsen esikoisalbumi Anopin unelma on lesbosarjakuvan eliittiä sisältäen hulvatonta huumoria. Takalon sarjakuvassa vuotias nyrkkeilijätyttö Julia tutustuu salilla ikäiseensä Alexandraan. Heidän ystävyytensä syveneminen aiheuttaa hämmennystä. Lopulta he kohtaavat toisensa myös nyrkkeilykehässä.

Touko Laaksonen lienee tunnetuin suomalainen sarjakuvataiteilija. Monesti hänen taiteestaan puhuttaessa ei tule esiin, miten hän on tehnyt kokonaisia sarjakuva-albumejakin, ja niitä löytyy erittäin huonosti myös kirjastoista.

Tästä syystä teosten tiedot varmaankin ovat jääneet toistaiseksi viemättä myös Kirjasampoon. Sarjakuvien täydentäminen palvelussamme on muutenkin vielä kesken, mutta Mattipekka Ratian Nakki ja Tappi -sarjakuva ansaitsee maininnan ensimmäisenä suomalaisena miesparin arjesta kertovana sarjakuvana. Se ilmestyi ensin Ilta-Sanomissa. Tämä runokokoelma vuodelta sisältää rankkoja ja murteellisia runoja, joissa ei-heteron toive voi olla jopa kuolema. Nuoren tytön välillä kivinen tie aikuisuuteen ja itsensä hyväksymiseen päättyy kuitenkin onnellisesti.

Vuonna julkaistu kokoelma oli kenties ensimmäinen avoimesti homonäkökulmasta kirjoitettu runokokoelma Suomessa. Runot ovat epäsovinnaisen eroottisia ja uskonnollisia liikkuen maalla ja kaupungissa, arjessa ja unissa. Saision "outojen ooppera" sai kantaesityksensä Suomen kansallisteatterissa Kansanedustaja, hänen puolisonsa ja heidän au-pairinsa törmäävät mm. Tom of Finlandiin, vanhojen homojen veljeskuntaan, muslimiin, joka on leikannut irti korvansa, menneisyyden vänrikkiin, William Shakespeareen ja seitsemään kääpiöön.

Vuoden suuri arvostelijoiden suosikki ja esikoisromaaniksi poikkeuksellisen myyntimenestyksen saavuttanut Neljäntienristeys kertoo erityisesti vahvoista naishahmoista. Eräänä tärkeänä juonikuviona kirjassa on kuitenkin myös naimisissa olevan miehen salattu halu toisiin miehiin.

Neljäntienristeyksen itsenäinen jatko-osa Lopotti puolestaan kertoo edellä mainitun Onnin sokeasta tyttärestä Helenasta ja tämän homoseksuaalista veljenpojasta Tuomaksesta, jonka tarinaa kuvataan suomalaiselle kirjallisuudelle varsin tuoreella tavalla.

Vuoden Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saaneessa Kissani Jugoslaviassa on maahanmuuttajuuden ja perhesuhteiden ohella yhtenä suurempana teemana mm. Se teoksen kissakin löytyy homobaarista! Statovcin toinen romaani Tiranan sydän kertoo pakolaisuudesta ja itsensä etsimisestä ympäri Eurooppaa, ja myös sukupuoli-identiteettien kirjo on kirjassa näkyvillä.

Holman esikoisromaanissa puolestaan seikkaillaan kirjasto- ja teatterimaailmassa sekä tuskaillaan sukupuolista identiteettiä laajemminkin kuin seksuaalisesta suuntautumisesta käsin.

Päähenkilö käy monesti mielessään läpi asioita, jotka yhdistää ns. Ahtaaseen sukupuolirooliin on hankala mahtua. Ohjaajana tunnetun Elias Koskimiehen romaanissa käsitellään myös sukupuolista ulkopuolisuutta, kun päähenkilö tuntee olevansa hyvin erilainen poika maaseutukylässä Pohjanmaalla vuonna Unelmoida kuitenkin voi, esimerkiksi täysi-ikäisyydestä, matkasta New Yorkiin ja kansainvälisestä megatähteydestä.

Isän kuolema varjostaa kirjan henkilöiden maailmaa myös vahvasti. Romanttisessa fantasiakirjassa Naarni, joka on sotilas ja puoliksi jumala, puoliksi tavallinen nainen, rakastuu kohtaamaansa Emmaan. Heidän yhteiselonsa ei kuitenkaan ole helposti mahdollista. Haaviston romaanissa päähenkilö on kolmekymppinen transsukupuolinen nainen. Toimittajana työskentelevä Inari aloittaa työt yhteiskunnallisessa naistenlehdessä ja päätyy tekemään juttua älykkäästä lampaasta, kun eläinsuojelujärjestö PETA: Jääkiekkomaailmassa valtavirrasta poikkeava seksuaalisuus on hankala asia edelleen.

Yhdysvaltoihin sijoittuvassa romaanissa nuori Timothy halvaantuu ottelussa ja hänen ystävänsä Nathan ajautuu tämän jälkeen rappiolle. Miksi Timothy käänsi katseensa väärään suuntaan taklauksen lähestyessä? Sydäntäsärkevä romaani on vahvaa luettavaa.

Kevään esikoisromaanissa on päähahmoina kolme homomiestä sekä yksi transnainen ja tämän äiti. Henkilöt etsivät eri tavoin paikkaansa ja itseään, yrittävät selviytyä traumoista ja löytää elämäänsä jotain pysyvääkin, ehkä rakkautta, ehkä perhettä. Parkkinen kertoo mielenkiintoisessa romaanissaan lesbosuhteesta Helsingissä vuonna Perheellinen nainen tutustuu naapurissa asuvaan toiseen naiseen ja ystävyys syvenee. Pelko ja kätketyt viestit sävyttävät naisten elämää. Esseemäisesti pohdiskelevassa teoksessa päähenkilön ystävä löytää Italiassa etiopialaisen paperittoman, ja näiden välille muodostuu erikoinen seksin sävyttämä riippuvuussuhde.

Kirjassa puhutaan paljon myös filosofi Ludwig Wittgenstenista ja runoilija Gunnar Björlingistä, jotka olivat kumpikin homoseksuaaleja. Liikkeellä olemista ja matkoja niin paikoissa kuin itsessäkin kuvaava runollisen kaunis romaani kuljettaa sivuhenkilönään Sem-nimistä miestä.

Sem on mennyt aikanaan naimisiin ja alkanut isännöidä kotitaloa kuten on kuulunut, mutta intohimoa vaimoonsa hänellä ei koskaan ollut. Sem koki rakkautta ja seksuaalisuutta itselleen luontaisimmalla tavalla vain nuorena Tukholmassa.

Hiltusen humoristisessa mutta tarkkanäköisessä romaanissa kerrotaan niin toimittajantyön murroksesta nykypäivänä kuin homoseksuaalien yhteisöstä Rovaniemellä luvulla. Yksi kirjan näkökulmahenkilöistä on Tuulikki, joka toimi "homoemona" ja paikallisen Setan aktiivina aikana, jolloin homoseksuaaleilla ei vielä ollut parisuhteen virallistamisen mahdollisuutta ja kehotuskielto oli voimassa.

Lämminhenkisesti eläytyvässä romaanissa kerrotaan Paulista, joka jo lapsuudessa huomaa haluavansa pukeutua naisten vaatteisiin. Pauli on heteromies ja yrittää elää parisuhteissa naisten kanssa, mutta onko heistä ymmärtämään transvestiitin tarvetta itsensä ilmaisuun? Aimo ja Unto ovat olleet pari jo kauan, vaikka ovatkin ihan erilaisia. Kun toinen kiukuttelee, on toisen keksittävä jotain hauskaa piristykseksi — sellaista on ystävyys. Tommi-eno on Pikku-Litin ihan paras kaveri.

Harmi kyllä enolla on uusi poikaystävä, joka vie enolta aivan liian paljon aikaa. Mustasukkaisuus vaivaa Littiä, mutta onneksi siitä voi päästä eroon — ja saada uuden kaverin. Kuulla on kaksi äitiä, Kimillä kaksi isää. Yhdessä he muodostavat apilaperheen. Kumminsa Nikin kanssa Kuu voi jutella kaikista asioista.

Monenlaiset perhemuodot tulevat luontevasti tutuiksi tässä lämminhenkisessä kirjassa. Geokätköilyn ja salapoliisinhommien lisäksi sivujuonteena kulkee Raparperin isien seikkailut. Pekka, se fiksumpi ja harkitsevampi, saa toppuutella isää, sitä hömppää tapausta, milloin liiallisuuksiin menevästä kasvissyönti-intoilusta, milloin karppaamisesta, kuntoilusta ja uskomushoitoihin hurahtamisesta.

Uimavalvoja Katja on rakastunut kassaneiti Elina Aaltoon — ikävä kyllä toivottomasti, koska Elinan sydän sykkii vain uimahyppääjä Riku Kotkalle. Tilanne kääntyy kenties Katjan eduksi, kun Riku paljastuu lopussa huijariksi ja roistoksi. Kirjassa on puoli sivua sateenkaariasiaa: Tiesitkö, että Itä-Afrikan mossi-heimossa lapsilla on monta äitiä?

Himalajan zanskarilaisten luona lapsilla on taas monta isää. Kirja esittelee perheitä ympäri maailman nyky- ja entisajoilta. Suurin osa kirjasta käsittelee heteroperheitä. Sateenkaariasiaa on tässäkin kirjassa hyvin vähän. Avoliitosta ei puhuta sanaakaan koko kirjassa, rekisteröity parisuhde mainitaan.

Heidänkin pitää hankkia esteettömyystodistus ja kaksi todistajaa liitolleen. Voiko lapsella olla kaksi äitiä tai isää? Perheitä on hyvin monenlaisia. Millaisen oman perheen sinä haluaisit sitten, kun olet aikuinen? Onko hyväksytympää olla poikatyttö kuin tyttöpoika? Esimerkin vuoksi listassa on myös lastenromaani, jossa vaihdetaan rooleja: Tyttöjen tavarat ovat hienoja ja kauniita — ihan muuta kuin autot ja dinosaurukset. Pukuleikki muuttaa 4-vuotiaan Paavon ihanaksi Jasmine Kukkaseksi.

Isähiiri toivoo pojastaan nyrkkeilijää, mutta hiiripoika on kiinnostunut baletista. Pelastuvatko hiiret häijyn kissan kynsistä nyrkein vain tanssien? Kenta on tosi hyvä jalkapallossa ja sotaleikeissä, mutta joskus on hyvä ottaa rauhallisesti. Tyttöjen kanssa olisi hauska leikkiä barbeilla ja pukeutua prinsessaksi, jos he vain huolivat Kentan mukaan.

Samuel tykkää kukista ja näyttelemisestä ja leikkii mielellään tyttöjen kanssa. Koulussa muut pojat pitävät häntä tyttömäisenä mamona ja sulkevat hänet pois leikeistään. Ei ihme, ettei Samuel halua mennä kouluun.

Juttelu isän ja mummun kanssa paljastaa, että kiusaajat voivat saada syitä vaikka mistä - sellaisistakin asioista, joita kiusattu ei edes ymmärrä. Dennis 12 vee asuu isänsä ja veljensä kanssa — ja kaipaa äitiään, josta muistaa ihanan keltaisen mekon.

Löydettyään kulmakaupasta Voguen, jonka kannessa komeilee keltainen mekko, Dennis innostuu muodista. Koulun suosituin tyttö Lisa jakaa kiinnostuksen, ja kaksikko kehittelee pukuleikistä mainion kepposen. Ensimmäisenä koulupäivänä häntä luullaan pojaksi — eikä Simonella ole aikomustakaan korjata virhettä. Mutta sitten tulee urheilutunti ja aika riisua vaatteet…. Sara ja Henri pääsevät leirille, mahtavaa! Paitsi ei Henrin mielestä.

Henri on tottunut kiusaamiseen, koska ei välitä jalkapallosta vaan näprää mieluummin kaikenlaista käsillään. Kiusaajat yllättyvät, kun saavat nähdä Henrin loistavat ompelutaidot.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 1. Kaikki mikä sinulle kuuluu. Gamiani, eli, Kaksi rajatonta yötä. Kädet ylös, housut alas. Minä, Simon, Homo Sapiens. Egyptin prinssi ja muita homonovelleja. Kesän jälkeen kaikki on toisin. Kun enkelit katsovat muualle. Hello, I love you. Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus. Emma ja erilainen perhe. Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat.

Samuel ja Kekkosen puku. Tämä haku on vain Kirjasammon toimitetuille sisällöille, eikä se löydä teos- ja kirjailijatietosivuja. Niitä voit hakea vasemman ylänurkan haulla. Skip to main content. Secondary menu Hae kansikuvia Selaile sisältöjä Selaile genrejä Kysy kirjallisuudesta. Olet täällä Etusivu        Kirjahyllyt. HLBTI-kirjallisuutta Tässä kirjahyllyssä on kaunokirjallisuutta, jossa keskeisinä aiheina ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Ulkomaiset kirjailijat Ulkomaisia nykykirjailijoita Michael Cunningham — Koti maailman laidalla , Tunnit Cunninghamin teoksissa seksuaalivähemmistöteemat ovat usein esillä.

John Irving — Minä olen monta Irvingin romaani seuraa erään bi-miehen elämää lapsuudesta aina vanhuuden kynnykselle. Jonas Gardell — Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin Tämä ruotsalaisen homoväestön aids-kriisistä kertova tarina ilmestyi poikkeuksellisesti ensin televisiossa minisarjana, jonka jälkeen kirjat julkaistiin kolmessa osassa: Jeffrey Eugenides — Middlesex Tämä lieneekin listan ainut intersukupuolisuudesta kertova teos.

David Ebershoff — Tanskalainen tyttö Tositapahtumiin pohjautuva tarina transsukupuolisesta luvun alussa on päätynyt taannoin elokuvaversioksikin, jonka myötä kirjasta otettiin myös meillä uusi painos. Kassandra Block — Rakkauden puukottamat Frankfurtissa yksin asuvat lesbonaiset joutuvat sarjamurhaajan uhreiksi. Jeanette Winterson — Ei appelsiini ole ainoa hedelmä Osin omaelämäkerrallisessa Whitbread-palkitussa esikoisromaanissaan Winterson kuvaa pienessä uskonnollisessa yhteisössä kasvavan tytön tarinaa ja käsittelee myös seksuaalista heräämistä ja ensirakkautta.

Garth Greenwell —  Kaikki mikä sinulle kuuluu Palkintoehdokkuuksia kerännyt, Suomessakin taannoin vieraillut amerikkalaiskirjailija kuvaa kehutussa esikoisromaanissaan Bulgariassa asuvaa opettajaa.

Ulkomaisia klassikoita William S. Burroughs — Alaston lounas , Hämy Beat-sukupolven yksi avainhahmoista oli elämänsä loppupuolella avoimesti homoseksuaali. Radclyffe Hall — Yksinäisyyden kaivo Vuonna julkaistu kirja kertoo Stephen-tytöstä, joka on erilainen käyttäytyessään poikamaisena pidetyllä tavalla. Markiisi de Sade — Sodoman päivää Markiisin teos sisältää kaikkea mahdollista seksuaalisen halun purkausta, ja homoseksuaalisuusteemat on lisätty sekaan todennäköisesti mahdollisimman suuren lisäjärkytyksen aiheuttamiseksi aikalaisissa.

Alfred de Musset — Gamiani Goottilainen romaani ja eroottisen kirjallisuuden klassikko, jossa päähenkilö on lesbo. Eugenio Giovenardi — Isä Belmiron rikos Katolisen kirkon jättäneen papin kirjoittama teos, jossa uuteen seurakuntaan saapunut pappi puolustaa oikeuttaan rakkauteen ja omaan totuuteensa.

Jean Genet — Querelle Merimies sävähdyttää bretagnelaista satamakaupunkia, häneen sortuvat niin miehet kuin naisetkin. Forster — Maurice Ensimmäisen maailmansodan aikaan sijoittuva historiallinen romaani. Djuna Barnes — Yömetsä Modernistisen englanninkielisen naiskirjallisuuden klassikkoteos vuodelta sisältää myös kuvauksen kahden naisen suhteesta.

Manuel Puig — Hämähäkkinaisen suudelma Argentiinalaiskirjailijan teos koostuu lähes täysin kahden sellissä istuvan hahmon välisestä dialogista. Phil Andros — Kädet ylös, housut alas "Kirjallisesti korkeatasoista ja vetävää homopornoa" sen kummemmin kiertelemättä. Nuortenkirjallisuutta Becky Albertali — Minä, Simon, homo sapiens Riemastuttavan nuortenromaanin päähenkilö vuotias Simon ei ole ulkona kaapista homoutensa suhteen, ja hän inhoaa kaikenlaista draamaa.

Meredith Russo — Tyttösi sun Sukupuolensa korjannut Amanda on vaihtanut asuinpaikkaa ja koulua. Alison Bechdel — Lepakkoelämää , Hautuukoti Bechdel puolestaan tekee sarjakuvaa lesbonäkökulmasta. Kotimaiset kirjailijat Finlandia-voittajia Pentti Holappa — Ystävän muotokuva Kotimaisessa kirjallisuudessa homoteema löi itsensä kansan tietoisuuteen viimeistään vuonna , kun Pentti Holapan Ystävän muotokuva palkittiin Finlandialla.

Johanna Sinisalo — Ennen päivänlaskua ei voi Sinisalon esikoisromaani oli vuonna ensimmäinen Finlandian voittanut spekulatiivisen fiktion edustaja, ja myös tässä päähenkilönä on homoseksuaali mies. Pirkko Saisio — Punainen erokirja Myös Saisio palkittiin ansaitusti Finlandialla omaelämäkerrallisten romaaniensa trilogian viimeisestä osasta.

Muita Leena Lehtolainen — Ennen lähtöä Tässä dekkarissa tutkitaan homoseksuaalin kunnallispoliitikon murhaa. Kaj Korkea-aho — Tummempaa tuolla puolen Korkea-ahon teoksessa on myös mukana spekulatiivisen fiktion elementtejä, varsinkin kauhua. Christer Kihlman — Ihminen joka järkkyi Kihlmanin kirja on hyvin vahvasti omaelämäkerrallinen. Sami Hilvo — Viinakortti Tässäkin palataan pienelle paikkakunnalle hautajaisia varten kuten Korkea-ahon romaanissa. Tapani Heinonen — Reunalla Heinosen Reunalla -romaanissa lapsuus- ja nuoruusmuistot tulevat pintaan päähenkilö-Juhanin isän sairastuttua.

Heli Kruger — Olen koskettanut taivasta Urheilija kirjoitti ilmestyttyään muistaakseni jonkinlaista kohua herättäneen kirjan lesbosuhteesta pituushyppääjän ja opettajan välillä. Sofi Oksanen — Baby Jane Yksi viime vuosien menestyneimmistä suomalaiskirjailijoista kirjoitti ennen kansainvälistä suursuosiotaan toisessa romaanissaan lesbopiireistä ja masennuksesta. Jenny Kangasvuo — Sudenveri Kangasvuon Kuvastaja-palkittu romaani menee genrensä puolesta suomikumman alueelle. Harald Birger Olausen — Egyptin prinssi ja muita homonovelleja Seksuaalivähemmistöistä kertovia novellikokoelmia ei ole kotimaisessa kirjallisuudessa juuri ilmestynyt.

Nuortenkirjallisuutta Siri Kolu — Kesän jälkeen kaikki on toisin Kauniissa pienoisromaanissa Peetu pääsee isänsä kanssa kesällä kymmenen kertaa purjelennolle. Siiri Enoranta — Surunhauras, lasinterävä Topelius-palkitussa fantasiaromaanissa prinsessa Sadeia lasittarineen matkustaa Surukauriin saarelle. Marja Björk — Poika Transsukupuolisen henkilön äidin näkökulmasta kerrottu ja kirjoitettu, myös nuorille lukijoille sopiva Poika pääsi Finlandia Junior -ehdokkaaksi. Salla Simukka — Kun enkelit katsovat muualle , Lumikki -trilogia Nuortenkirjallisuutemme suuri menestyjä Simukka on alusta asti osannut käsitellä teoksissaan vaikeita aiheita.

Uma Karma — Kaiken se kestää Esiin on nostettava myös tämä muutamien vuosien takainen omakustanne, josta on muodostunut käsittääkseni jonkinlainen kulttisuosikki. Hellevi Salminen — Hello, I love you Pienoisromaanissa on hyvin kaunista kerrontaa sisältävä tarina kolmiodraamasta kahden pojan ja yhden tytön välillä.

Vilja-Tuulia Huotarinen — Valoa valoa valoa Päiväkirjaromaanissa kerrotaan vuodesta , jolloin räjähtivät sekä Tsernobyl että päähenkilö Mariian tajunta. Reija Kaskiaho — Nikottelua Nikottelua on asiallinen romaani, jossa päähenkilö on ihan tavallinen vuotias poika, joka sattuu tykkäämään pojista.

Hennariikka Romu — Elämänviiva Listan aikaisempien nuortenkirjojen ollessa viime vuosilta tämä on kirjoitettu jo Sarjakuvia Wolf Kankare — Miska Pähkinä Suomeksi ja englanniksi kirjoitettu esikoisteos kertoo Miskasta, joka on määritetty syntymässä naiseksi mutta on elänyt jo viisi vuotta miehenä.

...

KULLIN HOMOSEKSUAALISEEN HIERONTA ELISA NUMEROHAKU

: Isot mustat homo meis sexsi tarinat

Seksiseuraa suomesta homo mies etsii seksiseuraa Penis hieronta gay sukkahousu kuvia
SUOMI SEXIÄ TISSI GAY KALU 606
Isot mustat homo meis sexsi tarinat Tom-elokuvassa homot laahustavatkin aneemisina piiloihinsa virkavallan väkivaltaa pakoon ja hymyilevät siellä haikeina toisilleen. No päätin kerran kokeilla erästä gay chattiä ja siinä runkkauksen himoissa päätin kokeilla löytyisikö heti sillä minuutilla lähistöltä jotain ja kuinkas kävikään löytihän sitä. Siihen voin vaikuttaa, sitä voin muokata. Joudun muistuttamaan itselleni, ettei kysymys ole kohteliaisuudesta vaan kommentoijan rajoittuneista käsityksistä. Moni homo joutuu kasvamaan valtaväestön inhon keskellä ja siirtymään sieltä homojen inhon keskelle. Otin suihin ja hän laukesi jossain vartissa vatsalleni.
Thai hieronta gay lappeenranta shemale on poika Tapasin metsässä, otin suihin ja se laukesi suuhun. Tässä kirjahyllyssä on kaunokirjallisuutta, jossa keskeisinä aiheina ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Mikä leivos me oteta? Kumpikaan ei tiedä, miten kaunis nuolaisuetäisyydeltä tarkasteltuna on se miehen kohta, jossa reisi muuttuu vatsaksi. Viesti sisältää lapsilta kiellettyä materiaalia. Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat Kanto, Anneli. Homostelu, kiima ja feminiininen miesvartalo olivat koomisia elementtejä.
Tässä kirjahyllyssä on kaunokirjallisuutta, jossa keskeisinä aiheina ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Ensimmäisen maailmansodan aikaan sijoittuva historiallinen romaani. Pija Lindenbaum — Kenta ja Barbiet Kenta on tosi hyvä jalkapallossa ja sotaleikeissä, mutta joskus on hyvä ottaa rauhallisesti. Kaveri veti ne sitten pois kokonaan ja siinäpä kohta olin aikuisen miehen edessä teinikulli kattoa kohti. Aloitin siellä kuoroharrastuksen ja tutustuin samalla Lauriin. Näin kertoo vuotias bearnick eilisestä ala-asteen liikuntatunnista. Teosta on pidetty haastavana, ja sen kieltä voi lukea kuin runoa.

Gay joensuu seksi katsastuskonttori kuopio

Holman esikoisromaanissa puolestaan seikkaillaan kirjasto- ja teatterimaailmassa sekä tuskaillaan sukupuolista identiteettiä laajemminkin kuin seksuaalisesta suuntautumisesta käsin. Vieraassa kaupungissa ja baaria katsellessa satuinkin menemään siihen kylän ainoaan gay-baariin vahingossa. Pimeyden takia en tiedä minkä kokoinen miehellä oli mutta syvälle mennessä sattui ihan hirviästi, mutta otin munan vastaan kun kerran siihen olin suostunut. Merimies sävähdyttää bretagnelaista satamakaupunkia, häneen sortuvat niin miehet kuin naisetkin. Katselin ja sanoin että "kyllä näytät surkeelta, otetaanko skumppaa? Alfred de Musset — Gamiani Goottilainen romaani ja eroottisen kirjallisuuden klassikko, jossa päähenkilö on lesbo.